9/17/2015

KUULUMISET KESÄLTÄ

Hyvää syksyn alkua! Jaken kesä on mennyt sutjakkaasti ja pientä julkisuuttakin hän on saanut, päässyt HS:nkin etusivulle pienenä mainintana. Loppukesästä pappa myös ilahdutti lukuisten lasten päivää kilttinä talutusratsuna, ja nyt syksyn tullen on normaali arki jatkunut. Kun vain muistan, otan vähän syyskuvia uudella kamerallani ja kertoilen tarkemmin kuulumisiamme. Ensi viikolla olisi tarkoitus myös mennä Grandoa moikkaamaan, toivottavasti osuisi hyvä sää kohdalle! 




Anna palautetta!

6/03/2015

Onnea 21-vuotiaalle!

Jos ei muuta, niin ainakin näin pitkälle pääsimme! Jake täytti eilen taas vuosia, ja kävimme lahjomassa sitä porkkanoilla, ja sai se hoitaa vähän kunniatehtäviäkin kun saimme vieraita mäellemme.

Olin vajaa kuukausi patikointimatkalla ja vietin kolme viikkoa kiiveten vuorille, kavuten kanjoneihin ja vaeltaen loputtomilla erämailla. Satoi tai paistoi, aamusta iltaan me menimme. Siinä oli aikaa miettiä mistä elämässään pitää, ja paitsi että rakastuin vaeltamiseen, aloin taas kaivata maastoilun tuomaa seikkailun tuntua ja uusien reittien löytämistä. 

Nyt onkin kesälle suunnitteilla parikin pitempää retkeä, vanhoille ja uusille reiteille suunnaten. Ihan Olemme aloitelleet keveästi ja tarkoituksena olisi syksyyn mennessä saada vähän niitä lihaksiakin takaisin, vaikka ihan adonista papasta tuskin enää saa. Sillä on onneksi uskollisia hoitajia, jotka ovat sitä ahkerasti verrytelleet ja nyt alkoi kesätauko "terapiaratsun" hommista.

Kaivoin myös Jaken koulusuitset naftaliinista ja nyt olisi tarkoitus kentälläkin mennä. Minähän ratsastan aina entistä paremmin tauon jälkeen, joten nyt kai pitäisi tulla huipputuloksia. ;)

Kuvia sain otettua viikko sitten, kun ensimmäinen laidunlohko oli jo aika hyvin kalvattu tyhjäksi. Jake oli piehtaroinut - tietysti - ja otettuani muutaman kuvan päätin pestä riimun ja harjata hevosen.

Notkea pappa!




Linssilude kaveri tulossa kameraa kohti, seuraava kuva olikin lähikuva turvasta!

Anna palautetta!

3/07/2015

Tukokset ja sydämentykytykset

Sain taas eräänä aamuna sen kamalan puhelun, missä Jaken kerrotaan "oksentavan" ja olevan kurjan näköinen. En aikaillut vaan soitin heti eläinlääkärin. Tukos oli kahdessa paikassa, sekä ruokatorven ylä- että alapäässä. Jälleen kerran ei mitään erityistä syytä siihen, Jakehan ei ahmi ja kerran tukos tuli noin kahdesta desistä ruokaa!

Jake rauhoitettiin vahvasti ja yli 1,5 tuntia eläinlääkäri letkutti ja yritti saada tukoksia liukenemaan. Limakalvot olivat kovilla ja Jake muutenkin aika piipussa, kun voimat taistossa menneet. Lopulta pääsimme mahalaukkuun asti ja Jake sai vähän nesteytystä sitä kautta, mutta tippaan joutui sen jälkeen ja sai kipulääkkeet pistoksina. On se hassua, että sen kerran kun pääsee tippaletkuja laittelemaan, niin kohde onkin hevonen eikä ihmispotilas! Pari isoa Ringer-pussia sille meni ja pussien vaihtoa odotellessa kävin ostamassa sitten lääkkeitä ja Greenlinea.

 Mietin kovasti taas siinä yhteydessä, että ei kai Jaken pelastaminen tällaiselta ole vanhan hevosen rääkkäämistä, että jos sillä on mahdollisuus saada tällainen tukos, onko lopetus ajankohtainen, onhan vaiva tuskallinen ja hengenvaarallinen aina iskiessään. Jonkinlaista selvyyttä sain pohdintoihini palattuani tallille: Lähtiessäni tuntia aiemmin Jake oli nuokkunut ja käytännössä nukkunut tippaletkun kanssa, aivan uuvahtaneena. Palatessani löysin tallista virkeän hevosen, joka oli kyllästynyt odotteluun, ruoanpuutteeeseen ja siihen että pitää olla paikoillaan, ja joka oli alkanut järsimään karsinan reunaa tylsistyksissään. Aikamoinen muutos! Tietysti kipulääkkeet vaikuttavat vointiin, mutta oli se taas sellainen Lasarus-efekti, että huh huh.

Jakella oli korkeat tulehdusarvot, oli hörpännyt ruokaa keuhkoihin ja siellä kuului rohinaa, joten antibioottikuurin aikana tietysti jännitin joka päivä, että kai se nyt siitä parantuu...ulkoisesti mitään merkkejä ei näkynyt, ruoka ja juoma meni innolla alas ja kaverin kanssa toljaltiin tarhassa normaaliin malliin. Vihdoin perjantaina eläinlääkäri sitten soitti uudet verikoetulokset: Jake oli parantunut, jopa uskomattoman hyvin ja kaikki arvot palanneet normaaleiksi ja sivuäänet kadonneet keuhkoista, eli terveen paperit tuli. Huh!

Kyllä poitsulla taitaa joku hyvä suojelushahmo jossain olla, mutta yhtä iso kiitos kuuluu myös työpaikan väelle jotka Jakea tunnollisesti hoivasivat...ja olihan se liikuttavaa, että Jaken puolesta peukkuja pystyssä pitivät myös monet, jotka tulevat vähän kauempaakin sitä hoitamaan! Ei kai sitä voikaan kuin parantua, kun niin moni pitää siitä huolta. :)



Jake voi jälleen huoletta kuikuilla heinäparatiisin äärellä :)
Sillä on muuten pony-koon riimu. Toisaalta Jaken cob-koon suitset menivät ongelmitta Grandolle joka on kuitenkin melkein 170-senttinen peevee. Mielenkiintoista...

Anna palautetta!

2/14/2015

Harrastus alkaa taas asettua uomiinsa

...ja ehkä sitä myöten kun se asettuu uomiinsa, päivityksiäkin on taas kivempi tehdä. Olen ainakin toisen blogini kanssa kunnostautunut, ja muutenkin parantanut some-kuntoisuuttani. Jokin koko elämää koskeva palava into on taas syttynyt ja lisääntynyt valokin tietysti vaikuttaa.

Viksun kanssa on päästy jonkinasteisen yhteistyön alkuun, herra sai myös uuden koulusatulan, joten goodbye tuoli-istunta ja tervetuloa parempi istunta! Kuten omistajansa sanoo, Viksu on todellinen "ab trainer", hevonen jonka selässä töitä saa tehdä - mutta se työ myös palkitsee. Pian alkaa olla jo ohjatun oppitunnin paikka!

Grandolla kävin pitkästä aikaa, ja vieläpä tunnilla. Viksu on selvästi opettanut minulle jotain, koska Grandon kanssa oli todella hyviä hetkiä! Sellaisia joita en ole aiemmin kokenut, istuntaan ja ohjasotteisiin on tullut uutta varmuutta ja voin kohdistaa nyt tehtävän suorittamiseen kaiken sen energian, mikä ennen meni jalkojen ja käsien ajatteluun. Ja Grando itse puhisi intoa, kaikki onnistui mitä yritettiinkin, joten lopeteltiin tunti hyvissä ajoin. On se niin hieno hoppa!

Ystävänpäivään oikea pukukoodi. Kuva alkuverkasta, don't judge me ;)

Jakelle kuuluu edelleen hyvää, se on nyt vapaalla heinällä ja eläinlääkäri kävi sen raspaamassa ja rokottamassa. Hampaat ovat edelleen ikäisekseen hyvässä kunnossa, mutta ensimmäinen vanhuuden vaiva on tullut, pientä diasteemaa näkyi yhdessä kohtaa poskihampaissa, kyseessä siis poskihampaiden laajentunut väli. Säännöllisellä hammashoidossa vaiva pysyy kurissa, onneksi! Ja tietysti pitää tarkkailla...
Jake on ollut muuten todella hyvällä tuulella viime aikoina, ainakin Jakeksi. Sehän on sellainen hapannaama usein, mutta nyt se on ollut pelkkää hymyä, aurinkoa ja hörökorvia. Eikä ihailijoiden määrälle näy loppua! Pitääpi kunnostautua Jakenkin suhteen ja vaihteeksi käydä itse selässä jonkun työvuoron jälkeen, jos sen kalenterissa sattuu olemaan tilaa...enimmäkseen tyydyn katselemaan toimiston ikkunasta miten Jake touhottaa pitkin pihaa tärkeänä milloin lapsi kyydissä, milloin kärryt perässä.

Ulkoasun päivitys odottaa edelleen aurinkoisia kuvanottokelejä, nyt alkaa jo päivänvalon puolesta olla mahdollisuuksiakin siihen. Minullahan ei tosiaan ole mitään jokablogistin superkameraa, vaan antiikkinen Canon 400D kittiobjektiivilla. Isoa rahakasaa odotellessa siihen on toistaiseksi tyytyminen. ;)

Anna palautetta!

12/20/2014

VIKSUUN TUTUSTUMISTA


Kun olisin päässyt vihdoin hevosen selkään, kävi itselleni puolestaan vahinko. Märällä nurmikolla liukkaisiin lehtiin (ihanan talvista!) liukastuminen takamukselle aiheutti sen verran vahinkoa, että satulaan meno sai irvistämään. Siitä johtuen etukeno ja tuskainen ilme. Nyt olen jo parantunut, ja olen aloitellut yhteistyötä Viksun kanssa. Kuten aina, aloitan melkein suoraan maastoilusta. Haluan heti hoitaa sen "vaikeimman" pois alta, eli oppia tuntemaan sen, miten hevonen käyttäytyy vieraissa paikoissa ja tilanteissa. Siinä tulee sitten nopeasti tutuksi hevonen, jos vain hengissä selviää! Viksulla on kyllä maastoiltu ja se tietää homman nimen, mutta uuden ihmisen kanssa pitää kokeilla koko käytösrepertuaari niin hyvässä kuin pahassa.

Kuten huomaatte, en ihan tiedä miten istua estesatulassa, kun koulusatulaan ehti jo tottua niin hyvin. Toivottavasti löytäisimme Viksulle samanlaisen mikä Grandolla oli, siinä oli niin mukava istua! Sitä ennen kuitenkin yritän totutella estepenkkiin.

Ps. Uusi ulkoasu vähän ajanmukaisemmilla nimillä ja kuvilla on tulossa, mutta kiirettä on pitänyt ja kaikkea ei ehdi! Toisen blogini sain kuitenkin uudistettua, käykää katsomassa ;)

http://minnienblogi.blogspot.fi/

Anna palautetta!

11/27/2014

Kai taas saa ostaa varusteita?

Minähän en ole vuoteen ostanut mitään hevosiin liittyvää, joten ennen reissua sallin itselleni jotain pientä HippoSportin alepäiviltä. Miten kauniin Euro-Starin huovan sieltä löysinkään! Musta ja punainen on aina toimiva yhdistelmä hevosvermeissä, ainakin jos hevonen on tummahko.

Minusta tuntuu, että joskus kuvailen näitä varusteita ja katselen niitä samalla tavalla kuin toiset pornoa - uuh ja aah, miten ihanaa! Kunnon varusteporno, sitä parempaa ei ole. ;)

Oikein lähikuva! Aivan ihana ruskea yksityiskohta! Oi että!



Tässä on Jake talvikuosissa, loppuvuodesta otettu. (Kuukautta aiemmin otettu kuva kiinnosti anonyymeja kommentoijia joten korvasin sen toisella kuvalla samasta ajankohdasta. On hyvä muistaa, että vanhojen hevosten kuvista harvoin voi odottaa löytävänsä samaa lihaskuntoa ja edustavuutta kun nuoremmista otetuista.)

Eikä tässä mene enää kuin muutama päivä, niin aloitan Viksun kanssa harrastamisen. Se loukkasi matkani aikana polvensa ja on parannellut sitä, ja on nyt valmis aloittamaan treenit(=maastolenkit) kanssani. :)

Anna palautetta!